Hupsis sentään!

Nyt tässä illalla on tapahtunut pieniä vahinkoja, kuten ettei kokeilemani videotervehdys tähän blogiin onnistunut. Sen sijaan onnistuin tuhoamaan sen lisäksi myös edellisen kirjoitukseni, voi voi ja anteeksi... Ja vähän aikaa sitten satutin sormeni ja jouduin painelemaan kauan, ennen kuin veren tulo lakkasi. Pitää varmaan mennä nukkumaan, ettei ehdi tapahtua lisää vahinkoja enää tänään...

Olisin halunnut kokeilla sitä videojuttua siinä mielessä, että lörpöttelin eri aiheista pieniä tarinoita kolme kertaa, sellaista vapaamuotoista juttelua, mutta en kuvannut itseäni vaan maisemaa jossa olin. Sellaisessa jutussa saa luonnollisesti ilmaistua paljon enemmän kuin tässä kirjallisessa. Mutta ei siitä sitten tullut mitään blogiin asti, sillä ne eivät lähteneet pyörimään. En siis osannut, sitä se suomeksi tarkoittaa.

Juttelin niissä mm. siitä, miten kivaa on, kun tukka alkaa kasvaa taas. Nyt se sellainen sentin pituinen, mutta en tiedä missä kohtaa pokka antaa periksi alkaa sitä uutta tukkaa käyttämään. Lyhyttä ja harmaata. Kun entinen oli pitkä ja tummaksi värjätty. Tavallaan odotan kyllä innolla sitä uutta, millainen siitä tulee ja ties miten kiva sellainen kokoharmaa ehkä on. Lisäksi pitää katsoa jättäisinkö lyhyen tukan olemaan. Ehkä. Ei ole kunnolla koskaan ollut. Voisi olla kivaa vaihtelua. Tai ehkä sellainen, joka on toiselta puolelta korvaan asti ja toiselta pidempi. Mutta harmaa väri on se todellinen outous, kun aina ennen kiireesti värjäsin sen harmaan piiloon. Kuulemma etenkin Ranskassa naiset kauhistuvat harmaata väriä, ja se halutaan peittää. Kai se harmaa on synonyymi vanhalle. Mutta toisaalta oli miten oli, tuollaiset asiat ovat todellisuudessa menettäneet merkitystään itselleni. Siksi uskallankin ottaa sen uuden värin vastaan. Sillä en meinaa värjätä. Ainakaan heti.

Sisäpipostani on kyllä tullut kaveri kun sitä on käyttänyt syyskuusta asti. Välillä olen illalla sen pessyt, ja aamulla se on ollut taas valmiina palvelukseen. Virkkasin sen itse ekan hoidon jälkeen, enkä ole muita sisäpipoja käyttänyt. Mielestäni asia ei ole ansainnut isoa kavalkadia erilaisia hattuja. Mietin, että heitänkö tämän piponi menemään kun siitä eroon pääsen, mutta en usko, että teen niin, vaikka sillä toki on tämän ajan leima, enkä tule sitä koskaan enää tämän homman jälkeen käyttämään. Mutta eihän sen tuhoaminen auta mitään, ei poista mennyttä. Enkä voi tuhota muitakaan viime syksyyn liittyneitä asioita. Eikä ole tarpeenkaan. Faktat faktoina. Käsittely. Ja sitten jatketaan. Ja laitetaan pipo laatikkoon. Ja kun joskus nähdään, sanotaan, että "terve" ja hymyillään sille ja sanotaan että hyvin sä vedit!

Ja hyvinhän sä vedit! Vai minä?! :)