ULKOMAILLA JÄLLEEN






En oikein ymmärrä miksi olen koko ajan ulkomailla - unissani. Otin äsken aamupäiväunoset, sillä en ole vielä kunnossa reippaan viikon takaisesta viimeisestä lääkkeen annosta. Haluaisin kovasti olla reipas ja puuhaavainen, mutten oikeasti kuitenkaan sitä vielä ole. No mutta, ei siitä sen enempää, mutta nämä päiväunet ovat syy siihen, miksi muistan uneni. Herätessä päikkäreiltä herätään ja ehkä muistetaan juuri koetut seikkailut, eikä nukuta uudelleen ja unohdeta.

Olimme hiljattain muuttaneet uuteen maahan (tällä kertaa oikein muuttaneet!), ja jostain syystä myös kavereita oli siellä auttamassa (noin vain olivat matkustaneet kauas pikkuisen helppimään). Asunto oli iso ja komea, paljon kauniita huoneita, ainakin kaksi kerrosta. Kiertelin pitkin taloa ja korjasin jo paikoilleen laitettuja esineitä oikein päin jne, ihmettelin miksi ne olivat vähän vinossa, joku väärinpäin, joku kumollaan, ihan kuin joku tai jokin siirtäisi niitä koko ajan väärin. Mietin kuka sellaista tekisi. Puhuin miehelleni siitä, joka oli kovin välinpitämätön siitä asiasta ja yleensäkin mistään minuun liittyvästä tai jutuistani. Ei halunnut kuunnella saati vastata, vaan meni suihkuun, ja minä korjasin hänen kauluspaitansa jostakin makuuhuoneen tuolilta ajelehtimasta, sen kauluksen sisäpuolella oli vaaleanpunaisia tahroja. Mietin heti, että haaa huulipunaa! Mutta sitten ihmettelin, että eikös elokuvissa ne tahrat aina ole kauluksen ulkopuolella, eikä siellä sisäpuolella ihoa vasten. Tutkin paitaa tarkemmin ja koko selkäosassa oli sellaisia läikkiä. Päättelin sen olevan jotakin kulumaa tai hikeä, enkä viitsinyt alkaa edes asiasta kysymään, haastamaan turhaa riitaa ilman vastauksia.

Katselin ulos toisen kerroksen käytävän avoimesta ikkunasta, josta pääsi talon katolle. Ystäviä ja mieheni olivat siellä, korjasivat jotakin siellä, ja minulla oli tunne, ettei minua toivottu sinne lainkaan, pelkäsivät ehkä, että minä putoan leveältä ja tasaiselta katolta, kun olen ollut tämmöinen heiveröinen tässä. Taisi joku sanoakin, että älä tule tänne. Mutta menin silti. Astuin ikkunasta katolle ja huomasin katolla olevan jonkinlaisen uima-altaan tapaisen, se ei ollut oikea uima-allas, vaan jokin taidehommeli, jossa matalalla oleva vesi valuu lopuksi katon näkymättömän  reunan yli. Aloin vähän kävellä siinä vedessä ja hihkuin kuin onnellinen lapsi kuralätäkössä. Ja mieheni ja muut katsoivat ilmeellä "voi miten tyhmää". Eivät kuitenkaan välittäneet sanoa mitään uhkaavasta reunasta. Ehkä jopa toivoivat, että putoan siitä?

Tajusin itsekin, ettei kannata jatkaa reunaan päin ja kävelin sitten tasaista kattoa ja kyselin, miksei kukaan ole kertonut, että tämä on kuin terassi, niin iso ja hieno. Kukaan ei vastannut taaskaan, eivät olleet kiinnostuneita puhumaan kanssani. Huomasin, että katon yhdestä reunasta pääsi kävelemään loivasti alas maahan, talo oli rakennettu kaltevalle maaperälle. Olin jopa vihainen mielessäni, että näin hieno toteutus, eikä mieheni ole tätäkään kertonut. Astuin vaikeuksitta maalle, jonkinlaiselle kivenlohkarekalliolle, jonka kivien välissä kuitenkin kulki polku. Lähdin polkua ylös rinteeseen ja aika pian tulin paikkaan, jossa polun vieressä oli kaksi aluetta, jotka olivat ikään kuin hautausmaita, siellä oli ristejä vieri vieressä vähän sekaisesti järjestettyinä. Mutta ristit eivät olleet meidän tapaamme mustia ja pelkistettyjä, tai edes kokonaan valkoisia, vaan iloisen kirjaviksi maalattuja ja koristeltuja. Oli paljon turkoosia, ja myös keltaista ja pinkkiä ja kaikkea. Risteissä oli myös jotain tekstiä ja ehkä irtonaisia lappujakin. Ja tajusin sitten, että nythän olen siinä paikassa, josta kaikki aina puhuvat ja laittavat kuvia, eikä tämä ole mikään hautausmaa, vaan kiinteistövälityksen mainospaikka.

Olin niin innoissani löydöstäni, että ennen kuin menisin tutkimaan ristejä tarkemmin, päätin ottaa kuvan. En oikein ymmärrä miten otetaan kuva, jossa ollaan itse, on takana oleva maisema, mutta myös edessä oleva näkymä samaan aikaan, mutta sellaista aloin ottamaan. Zoomailin ja peruutin taaksepäin, mutta aina oli joku huonosti kuvassa eikä siitä meinannut tulla mitään. Kotona olijat huomasivat, että kuvasin, ja asettuivat poseeraamaan talon eteen käsivarret ristissä edessään. Peruutin lisää, ja sitten tajusin, että olemme Amerikassa kuumassa vuoristossa ja täällä voi olla käärmeitä, joten en voisi noin vain peruutella katsomatta taakseni. Vilkaisin hätäisesti taakse, mutta onneksi siellä ei ollut mitään kellastunutta ruohoa kummempaa. Peruutin lisää. Joku ääni sanoi, että jos olisin sinä, katsoisin taakseni nyt. Juurihan katsoin!

Mutta minä katsoin uudelleen. Suoraan käärmekasaan, josta yksi käärme uhkaavasti nosti päätään. Pelästyin ihan hirveästi ja aloin juoksemaan alas rinnettä. Käärme tuli perässä liian kovaa. Muistin jostain, että kannattaa pudottaa jotakin, jolloin käärme ehkä pysähtyisi tutkimaan sitä. Jostain syystä kuumassa paikassa mukanani olivat hansikkaat, ja pudotin toisen maahan. Vilkaisin toimiiko, mutta käärme vain vilkaisi sitä ja jatkoi sitten entistäkin kovempaa. Pudotin hädissäni toisenkin, ja silloin käärme jotenkin hyökkäsi kuin elokuvassa, äkkiä ja kovaa, ja tajusin, etten voi mitään, se saa minut kiinni ja goodbye.

Mutta sitten yht'äkkiä jostain tuli ajokoira, ja ennen kuin ymmärsinkään olin pelastunut ja koira katsoi lurpat korvat jo suorina mitä oli juuri tehnyt, saanut käärmeen hallintaan. Se makasi kerällä maassa ja luulin sen kuolleen, mutta oma porukkani sanoi, että se on vaan tainnutettu, kannattaa tulla äkkiä pois. Menin kotiin ja olin peloissani ja ihmeissäni. Aika laimeaa siltikin oli siellä mieheni ja ystävieni kanssa, minulla oli huima tarina juuri koettuna, mutta kauhean vähän kiinnostuneita he edelleen olivat.

Sitten aloin heräilemään tyytyväisenä siitä, että olin pelastunut käärmeen kynsistä, mutta näreissäni etenkin miehelleni.

En osaa tulkita unia, mutta ymmärrän mistä muutamat tuon unen elementit tulivat. Ulkomaita en osaa selittää sen ihmeemmin, mutta hieno talo tulee varmaan Instagramin kuvista, jonka lähettäjän (sveitsiläinen luksuskiinteistövälitys) sivustoon itseni eilen linkkasin, ja josta tulee niin kauniita kuvia, että pelkästään niiden näkeminen riittää, etenkin kun arvaa ko kiinteistöjen hintalaput. Eli ne, jotka niissä risteissä heiluivat.

Mieheni välinpitämättömyys tulee siitä, että minusta tuntuu hänen olevan sellainen. Ei ole, mutta tuntuu siltä, sillä olen yksin kotona päivät pitkät, ja usein illatkin. Ja silloinkin kun hän on kotona, töllöttää telkkaa. Niin kuin hänen tapanaan on, mikään ei sinänsä ole muuttunut.

Käärme ja koira... hmmm.... uhka ja pelastus. Mennyt melkein söi, mutta jokin tuli ja pelasti?

Kuvaaminen. Eilen juuri paasasin pinnallisuudesta ja nyt koetin itse ottaa kuvaa missä olisi "kaikki", unessa suunnittelin lähettäväni sen kuvan sitten maailmalle.

Hansikkaat... Kauniissa ja Rohkeissa hanskoilla on juuri ollut merkitystä :)

Käärmeen tainnuttamisesta, eilen katsoin dokumenttia, jossa veneestä käsin kalatutkijat tainnuttivat sähköllä kaloja, jotka pökertyneinä nousivat pintaan "tutkittaviksi", mutta virkosivat sitten taas.

En tiedä onko unilla mitään suurempaa merkitystä, kertovatko ja ratkovatko ne jotakin, vai ovatko vaan hassusti kasattuja yhdistelmiä juuri koetuista ja meneillään olevista asioista ilman sen kummempaa sanomaa.

Mitä sinä olet mieltä? Oletko kokenut enneunia tai ovatko unet auttaneet jotenkin ratkomaan asioita?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PAPPAN TYTTÖ

Tavallinen vaan

Kuka ymmärtäisi minua?